Viikkoa ennen juhannusta teimme tyttöpoikaretken Turun kaupungin rakastetulle paratiisisaarelle Vepsään. Ilma oli kuin vähän vaatimattomampi morsian, mutta ei satanut, joten päätimme lähteä herkullisen valkoviinin kanssa vierailulle villin saaren maineessa olevaan kohteeseen. Suuremman laivan sijaan vuoroa ajoi pienempi alus, joka oli lastattu humaltuvalla miespolttariporukalla ja kuudella spurgulla. Odotukset olivat siis korkealla, varsinkin kun paatin rantauduttua naisspurgu kusta lirautteli seisaaltaan ensimmäiseen näkemäänsä heinänkorteen. Kuin meri vaahtoaa
Laiva keikkui kovasti. Olen suunnitellut pitkään melontareissua Vepsään, mutta ainakaan tuulella Airistolle ei melalla ole asiaa. Perillä kävimme tsekkaamassa näköalan ja hiekkarannan, mutta kylmällä ilmalla emme juuri muuta tekemistä keksittykään. Vähän pussattiin, avattiin valkkari, ja sitten pussattiin lisää, keitettiin upouudella Trangialla pussipastat ja lähdettiin seuraavalla laivalla takaisin Turkuun. Polttariporukka jäi saareen vielä bilettämään, mutta spurgut ja saksalaispariskunta tuli kanssamme takaisin Turkuun. Keskustassa paistoi aurinko, joten kävimme hakemassa juomatäydennystä ja jatkoimme picnikkiä Paavo Nurmi -stadikan kalliolla. Vepsää suosittelen ihanana kesäisenä hellepäivänä. Muina aikoina menisin mieluummin esimerkiksi itäisen Turun metsiin möyrimään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti