Harri se on varsinainen eränkävijä. Meni ja kyseenalaisti kokonaan hyvän ystäväni Jallun mukaanlähdön. Onneksi poikettiin ruokakaupan ohessa olleeseen A-kauppaan, ja napattiin muutamat yhdentähtöset mukaan reissuun, joista lisää tuonnempana.
 |
| Saukka suolla. |
Määränpäänä oli siis Kuhankuono noin 30km Turusta ylöspäin ja aikaa varattuna helatorstain ja pe-vapaan myötä pitkähkö viikonloppu. Ajatuksena oli lähteä jonnekin. Vaihtoehtoina kuuma hiekkaranta, pyöräily Ahvenanmaalla/ Saariston rengastiellä, tai tetsaus, joista valitsimme lähes pakon ja lompakon vuoksi viimeisimmän. Kohtuuhintaiset lennot eivät sopineet aikatauluun, eivätkä lautat vielä jostakin käsittämättömästä syystä Iniöstä kulkeneet. Myöskään leirintäalueet eivät olleet vielä saarilla auenneet, joten valitsimme Kuhankuonon.
Mitään suunnitelmaa ei ollut. Kartan hain Suomalaisesta ja sitten mentiin. Ekana päivänä möyrittiin entisen seitsemän kunnan rajapyykin kautta Vajosuon laavulle. Matkalla joimme muun muassa Jallua. Myös perillä joimme Jallua. Paikalle tuli yöksi myös pariskunta, joka ei juonut Jallua. Yöllä heräsin kahdesti Harrin kovaääniseen leijaan. Muuten yö oli rauhallinen ilman itikkaa, vaikka tulta emme yöllä pitäneetkään. Linnut, kuten kurjet ja käki kilpailivat vapaista taajuuksista Harrin hajuhaittojen kanssa. Nuotiolla istuskellessamme saimme pariskunnalta tiedon, että on metsäpalovaroitus. Kyllä emme arvanneet, koska sadetta oli pidellyt jo viikon. Paistoimme lisää makkaraa ja maistoimme Jallua.
Seuraavana päivä kävelimme Lakjärven laavulle. Tosin seuraamalla vain hyvin merkattua reittiä ja juomalla Jallua, eksyimme. Kirosana pääsi kun kyltissä luki sauna. Onneksi eksyimme, sillä saunan kupeesta sai kaivosta hyvää vettä, ja naapuritalon isäntä tiesi kertoa, että saunaa voisi seuraavana päivänä vuokrata. Jatkoimme matkaa parin kilometrin päässä oleville Lakjärven laavuille, joista toisella näytti olevan yksinäinen rouvashenkilö. Harri ei liene ronkelimmasta päästä, mutta ei tarvinnut mennä suuremmin jututtaan. Nautimme Jallusta. Kaivon vesi oli pahaa, joten onneksi eksyimme.
 |
| Vähän tuhma, ehkä? |
Yöllä Jallu loppui, mutta pelimiehet varaa aina autoon pari varapulloa, joten siirryimme seuraavana päivänä takaisin lähtöpaikalle. Sitä ennen kävimme kuitenkin jututtamassa kyläyhdistyksen kioskia pitävää nuorta rouvaa, joka keittikin hyvät päiväkahvit. Saunan saimme itse lämmittää, mikä 0,50 euron hintaan per mies oli varsin kohtuullista. Sauna oli siisti ja hyvä, kuten myös uimaranta. Viereistä juhlatilaa sai myös vuokrata muistaakseni 60€ vuorokausihintaan, mikä on myös varsin kohtuullista, vaikka juhlisi yksin.
Opastuskeskuksen parkkipaikalla täytimme Jalluvarastot ja jatkoimme matkaa Honkasaaren laavulle. Reitti oli tylsähkö, mutta laavu oli hieno. Jallu toi matkaan oman lisämausteensa. Oikeastaan aikamoisen. Illan muistikuvat ovat hatarat, mutta aamulla heräsin vaatteet päällä laavun toisesta päästä Harrin maatessa pystyttämättömän teltan alla. Suu oli aika kuiva. Jallun lisäksi myös vesileilit olivat tyhjät. Eväät olivat puuroja lukuunottamatta syöty, mutta ilman vettä jäi vellitkin vetämättä. Paluumatka tuntui aika pitkältä. Varsinkin kun vaelluskengistäni irtosi pohjat, rinkasta hajosi vetoketjut, trangiakopiosta irtosi polttimon ainoa kiinnijuotettu osa ja yleistyökalu oli ruostunut kiinni. Selvisimme kuitenkin ja totesimme reissun olleen erittäin onnistunut. Jalluja myöden.
 |
| Iso kivi. |
 |
| Savojärven sauna on yliverto. |
 |
| Puu. |
 |
Savojärven pato saa miehen
mietteliääksi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti