Kauniimman puoliskon ystävällä on mökki Nurmeksessa, joten monivuotinen Savojärven juhannusperinne katkesi ja vietimme mittumaaria Pohjois-Karjalassa. Kauas on pitkä matka, joten ajattelin alkavan loman kunniaksi jäädä Itä-Suomen metsiin muutamaksi lisäpäiväksi möyrimään. Naisella työ odotti, joten ensimmäistä kertaa ikinä, se piti tehdä yksin.
Reittiä suunnitteltaessa ensimmäisenä mieleeni tuli upea Kuusamon Karhunkierros, mutta karttaa tarkemmin tutkittuani, Koli näytti olevan huomattavasti lähempänä Nurmesta. Lisäksi toistakymmentä kertaa Kiutaköngästä tuijottaneena Koli vei voiton ja hyvä niin. Vuonna 2013 Retkilehden vuoden vaellusreitiksi valittu Herajärven reitti on upea, mielettömän upea, uskomaton ja mitä lie ylisanoja tähän vielä keksisi. Ja raskas.
Sunnuntaiaamuna menin linja-autolla Lieksaan, josta lautalla piti päästä Kolille. Piti, sillä moottoriin oli tullut juhannuksena vikaa. Kiitos ystävällismielisten nuorten miesten, joilta sain kyydin takaisin keskustaan, josta kebapin saattelemana linja-autolla Joensuun kautta Kolin portille. Ajattelin ajaa viime reissulla hajonneiden vaelluskenkien tilalle hankitut Hanwag Tatrat sisään ja kävelin vajaat viisitoista kilsaa asfalttia perille. Kolin kylällä nukuin ensimmäisen yön teltassa idyllisen maalaistalon pihassa lehmien ja lampaitten ympäröimänä. Aamulla kävin ostamassa kartan erikivalta opastuskeskuksen tytöltä, joka jakeli reilusti myös vinkkejä kulkusuunnasta ja veden varaamisesta ja keittämisestä.
Kiipeäminen noin 25 kiloisella rinkalla huipulle kertoi vähän mitä edessä odotti. Upeat maisemat. Wow! Samoissa maisemissa dokaili myös Järnefeltit ja Sibelius, mitä en kyllä ihmettele. Noissa maisemissa kelpaa nimittäin kuppia nostaakin. Itse korkkasin Strohipullon ja vetäisin harpulla Finlandian (tsekkaa video tästä) mestareiden kunniaksi ja jatkoin matkaa.
Hajonneen markettirinkan tilalle ostamani Fjällrävenin Kajka 75 on paras ostos ja maksullinen uusi ystäväni pitkästä aikaa. Hartiat eivät kipeytyneet missään vaiheessa, vaikka päivämatkat ja -ajat haastavan ylämäki-alamäkimaaston lisäksi/ vuoksi pitkiksi venyivätkin. Päädyin siihen, kun näin Retki-lehdessä salolaisgurun, alan todellisen legendan, Juuso Partasen kuvan, missä kehui kyseistä, tosin suurinta Kajkaa. Enkä kadu, vaan lämpimästi suosittelen, kuten matkalla jututtamani pariskunnan mirkkukin teki kantaessaan uutukaistaan.
Kota olisi ollut hyvä yöpymispaikka, mutta jatkoin Kiviniemen tilalle. Matka tuntui loputtomalta, mutta voimajuomapullo toi tarvittavan lisämotivaation tälläkin kertaa. Saukan neuvo on, että älä milloinkaan lähde metsään ilman viinaa. Ennemmin tai myöhemmin sitä tekee mieli. Eräälläkin melontareissulla se on pelastanut suosikkiartistin hypotermialta, joten sen merkitystä ei kannata vähätellä. Kiviniemen tilan läheisyydessä oli sauna, minkä sytytin ja kohta siihen muodostuikin jono, kun muitakin vaeltajia alkoi saapua pelipaikalle. Mahtava sauna, ja vielä ilmainen. Yöpyä olisi todennäköisesti voinut ilmaiseksi myös saunan lähistöllä, mutta maksoin mielelläni kympin tasaisesta telttapaikasta ja posliinipöntöstä.
Seuraavana päivänä kävelin Ahvenlammen ja Eteläpäädyn kautta niemeen, missä tuuli melko lujaa. Vähän jännitti markettiteltan puolesta, mutta pystyssä pysyi ja vielä ilman Viagraa. Viimeiselle päivälle jäi upeimmat maisemat ja heti alkuun joen ylitys kahlaten. Kengät piti hyvin vettä, mutta varren kautta tosin kosteus pääsi pikkuhiljaa päivän aikana sisään kenkään. Viimeisenä päivänä tuo nyt ei hirveästi haitannut. Parit Finlandiat ja Strohit vielä Mäkrän ja Ukkokolin huipuilla ja sitten kävin hotellin saunassa. Kylpyläkäyntiin olisi ollut vain tunti aikaa, joten kasvohoidon sisältämä setti jäi kokematta. Hyvästä käsihoidosta olisin ehkä ollut valmis maksamaankin, mutta lähes 40 euroa tunnin kylpytynnyristä ei houkuttanut, vaan kävin siistissä kolmen euron saunassa, syömässä ja painuin telttaan takaisin lähtöpisteeseen lampaiden viereen nukkumaan. 
Aamulla kävelin Kolin kylälle kysymään tuloksetta puhdasta T-paitaa, siitä satamaan Ala-Majaan syömään, jonne tilasin myös kimppataksin Joensuuhun. Ala-Majassa oli tolkuttoman hyvää ruokaa ja palvelua. Sieltä sain ostettua myös uuden paluumatkan T-paidan, vaikka varsinaista myymälää ei ollutkaan. Kimppataksissa ollut mukavanoloinen perheenäiti kehui suuresti kylpylää ja sen hoitoja, mutta suositteli naisen ottamista mukaan. Näin teen.
Kolista jäi mahtava fiilis. Huikeita maisemia, hyvää palvelua, haastavaa ja todella monipuolista maastoa. Junamatka kotiinkin tuntui tällä kertaa miellyttävältä, toisin kuin samainen pätkä keväisen poikain kanssa suoritetun Tahkon laskettelureissun jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti