Duunin jälkeen sovittiin kollegan kanssa treffit Saaristomeren melojien vajalle, josta Jukkiksen kanssa painettiin mennä pitkin Pitkäsalmea kaakkoon. Kokeilin ensimmäisen kerran uutta vihreää Scottia, mikä kulki todella liukkaasti, mutta lieneekö penkistä johtuen puuduttanut ikävästi jalkoja. Melanie isolla aukollaan pysyy siis edelleen suosikkinani, vaikka ei reskutuksessa se helpoin tapaus olekkaan.
Jukkis oli käynyt Ryövärinrotkossa aiemminkin, joten reitti oli selvä. Itse en sitä olisi kyllä ainakaan ilman tarkkoja koordinaatteja löytänyt, sillä paikka on kaislikon takana, eikä rotkosta näy juuri merkkiäkään merelle. Lisäksi lähellä on mökkejä, joten sinne ei vahingossa eksy.
Paikka on melko yllättävä ja vaikuttava. Tarinan mukaan rotkossa on aikanaan elellyt merirosvoja, jotka lähiseudun purjelaivojen lisäksi ryöstivät orjakseen Satavan kylän Suntin talon piian. Piian kerrotaan kuitenkin vuosien jälkeen paenneen ja paljastaneen rosvojen majapaikan, minkä jälkeen peijakkaat hirtettiin rotkon päällä kasvaviin mäntyihin.
Rotko on mukavan iltaretken päässä melontakeskukselta ja on kyllä ihan vänkä. Kuvittelisin sen ruokkivan varsinkin pikkuväen mielikuvitusta, piialla tai ilman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti