Helsinki, savuinen, sumuinen kaupunki. Ihmiset ei tunne edes naapuriaan. Kaikilla on kiire. Harva täällä hymyilee. Tultiin silti. Ja totta vieköön satoi! Kesäloma veti viimeisiään, joten otettiin Onnibussi alle ja saavuttiin pariksi yöksi Isolle kirkolle. Onnibussi on kyllä jatkossa varteenotettava kilpailija junalle, vaikka kuski ei pyörää suostu matkaan ottamaankaan. Alle kympin rykäisy houkuttaa, sillä penkit ovat paremmat kuin junassa, ja kännynkin saa ladattua penkinalusen pistorasiasta.
Ekana päivänä shoppailtiin ja käytiin katsomassa Anssi Kelaa jossakin satamahäppeningissä. Kipeänäkin sateesta huolimatta veti ihan viihdyttävän setin. Perjantaina satoi lisää, joten Suomenlinnan picnic jäi väliin. Sen sijaan päätettiin mennä hotlan lähellä olevaan Luonnontieteellinen museo Luomukseen, mikä sijaitsee luonnollisesti ihan Apina... ööö... Eduskuntatalon takana.
En ollut aiemmin paikassa käynyt ja ajateltiin, että se olisi parissa tunnissa tsekattu. Ei ollut. Pari tuntia taisi mennä jo pelkästään Luut kertovat -näyttelyn katsomiseen. Oma suosikkini oli kuitenkin Suomen luonto -osasto, missä on lähes livenä, eli täytettynä, tolkuton määrä eläimiä. Varsinkin lintujen parissa olisin voinut viettää aikaa pidempäänkin, sillä niitä ei tänä kesänä ole luonnossa suuremmin lennellyt. Keskittyminen ei enää riittänyt tutustumaan maapallon historiaan, mutta myös muun maailman eläimistöä esitellyt näyttely oli komia. Leijonan lähelle pääsi huomattavasti helpommin, kuin helteisessä Korkeasaaressa. Museo on todella kiva kohde lapsiperheille, mutta erityisen mielenkiintoinen jokaiselle luonnosta kiinnostuneelle. Aikuinen voi helposti varata käyntiin aikaa vaikka koko päivän. Naisen kanssa siellä kului noin viisi tuntia. Lasten kanssa vierailusta ei ole kokemusta, mutta tupa oli lapsiperheitä täynnä, ja pienemmätkin tuntuivat viihtyvän. Suosittelen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti