Juhannuksesta lähes selvinneenä lähdettiin Oskarin kanssa reissuun ja jo noin kuuden tunnin autoilun päätteeksi saavuimme Turusta Salamajärven kansallispuistoon. Rinkat selässä lähdimme Sysilammelta pohjoiseen kiertämään Hirvaankierrosta. Alkupätkä oli melko kivikkoista ja ajattelinkin reitin olevan melko haastaavaa kotona odottavalle hiljakkoin hankitulle läskipyörälle, mutta alkupätkän jälkeen reitti muuttui tasaisemmaksi ja läskiystävällisemmäksi. Parkkipaikalta lyhyen matkan päässä Sysilammin varaustuvalla täytimme vesileilit täyteen. Samalla havaitsimme hyttysiä olevan paljon, vaikka aurinkokin paistoi. Tosin ei tuullut, joten hyttyslakille oli käyttöä. Oskarille en tietenkään muistanut kyseisestä härpäkkeestä mainita, joten raukka joutui pelaamaan myrkyillä.
Koska oli luvattu sadetta, päätimme parin tunnin kävelyn jälkeen pysähtyä Pitkälahden mökille yöksi. Noin klo 23 sisään paukahti mies
I love anal -paidassa. Kaveri oli kävellyt vuorokauden aikana lähes koko Hirvaankierroksen, koska ei voinut yöpyä hyttysten vuoksi laavuilla, eikä ne hiljaa ollut tuvissakaan. Koska jo alkumatkalla kastelimme vaatteemme ja Oskari kenkänsä, olimme iltaolusia juodessamne lämmittäneet tuvan kaminan. Kuumuudesta ja hyttysistä johtuen emme aamuviiteen mennessä olleet nukkuneet silmäystäkään. Nukkumattomuutta naureskellen lähdimme puoli kuudelta Vakattiin, isoon taloon, minkä tuvassa nukkui pariskunta. Kömmimme kuitenkin peräkammariin, missä olikin hyvä nukkua, kunnes Metsähallituksen veijarit tulivat raivaamaan pihan heinikkoa bensakoneillaan. Puolenpäivän jälkeen heräiltiin olemattomista unistamme, mutta pidimme muutaman tunnin vielä sadetta. Koska elettiin juhannuksen jälkeistä viikkoa, vuorokaudenajat eivät toisistaan pahemmin poikenneet. Siksi ei pidetty kiinni mistään aikataulusta, vaan paukuteltiin menemään fiilispohjalta.
 |
| Peräkammarinpoikien sijat. |
Iltapäivällä lähdimme taas matkaan tsekaten myös lso-Valvatin lintutornin ja Vähä-Valvatin laavun. Tutkimme myös hyvän ystävämme 80 volttisen Strohpullon sisältöä. Hienoja paikkoja kaikki tyynni. Neljän tunnin kävelyn jälkeen saavuimme Lehtosenjärven kodalle. Sopivasta tuulesta johtuen hyttyset katosivat ja illasta tuli hieno. Kota on mitä upeimmalla paikalla ja toimii hienosti. Hyttysten varalta pystytimme teltan, missä nukuimme pirun hyvin pitkät unet. Oskari sai muutamalla buranalla taltutettua myös märistä kengistä johtuvan vilukohtauksensa, vaikka uhrautuvasti kenkiä nuotiossa kuivattikin. Aamulla pohjistaan repsottavat gorekengät pääsivät viimeiseen lepoon nuotion syleilyyn. Oskarin matka jatkui meikäläisen Crocs -saappaissa, joiden ergonomia on syvältä.
Puoliltapäivin jatkettiin matkaa. Juuri kun olimme Sääksjärven laavulla saaneet päivästrohit juotua, rantautui Metsähallituksen erimukavat veijarit soutuveneellä rantaan. Höpöttelimme nyt pitkospuun rakentamiseen raivaushommien jälkeen ryhtyneiden miehen ja naikkosen kanssa hetken ja jatkoimme matkaa Nielujärvelle. Pitkospuuta syntyy päivässä kuulemma noin 100 metriä, ettäs tiedätte.
 |
| Kodat ovat helmimestoja. |
Hyttysiä alkoi ilmestyä taas paljon. Otettiin lisää vettä Nielujärven läheiseltä lähteeltä. Juotiin molemmat melko paljon kyseistä tutkitusti puhdasta vettä. Lintutorniin kiivetessämme molemmille tuli samaan aikaan kevyesti huono olo, joten suosittelen suhtautumaan kyseiseen kaivoon melko skeptisesti. Nielujärven laavulla päätimme keittää loput vedet, mikä osoittautuikin reissun ainoiden märkien puiden vuoksi melko haasteelliseksi operaatioksi. Muilla tulipaikoilla oli järjestäen kuivaa hyvää puuta, mutta jostakin syystä tällä laavulla puuhuolto ei toimi yhtä hyvin. Ko. laavua ei taida ylläpitää Metsähallitus. Vaikka Suomen tämän hetken hallitus onkin sysipaska, ei retkeilijän näkökulmasta Metsähallituksen toimia voi moittia. Hienoja kotia ja laavuja kuivine puineen, upeita reittejä ja siistempiä ja mukavampia vessoja kuin kotona. Uudehko Retkikartta-saittikin täyttä helmeä. Saimme kuitenkin vedet keitettyä ja jatkoimme matkaa Pyydyskosken kodalle, mikä on todella upea paikka. Kodalle saapui illalla myös herrasmies, joka veti repustaan meille oluet. Kyllä maistui hyvälle! Hieno mies!
 |
| Silta. |
Puoliltapäivin telttayön jälkeen jatkoimme taas matkaa. Heikinjärvennevan lintutornista näimme 14 metsäpeuraa ja pitkospuilla yhden kyyn. Kauluksessa käytiin katsomassa pientä tönöä, mistä riensimme autolle ja Koirasalmelle saunomaan. Sitten ajoimme Vesalle hakemaan naisille tuliaissuklaat ja takaisin Turkuun.
Salamajärvi on erihieno paikka, minne kannattaa ehdottomasti mennä. Varsinkin kodat, mökit ja laavut tarjosivat monipuolista majoitusta, joiden sijaan hyttysaikaan nukkuisin kuitenkin ennemmin teltassa. Vedenjakaja-alueena niitä siellä kuitenkin on, mutta niin on lapissakin. Maisematkin ovat hienot. Lisäksi alueella saa kulkea melko rauhassa, koska kävijöitä ei valitettavasti paljoa ollut. Ensi kerralla matkaan lähtee myös läski.
Koska oli luvattu sadetta, päätimme parin tunnin kävelyn jälkeen pysähtyä Pitkälahden mökille yöksi. Noin klo 23 sisään paukahti mies I love anal -paidassa. Kaveri oli kävellyt vuorokauden aikana lähes koko Hirvaankierroksen, koska ei voinut yöpyä hyttysten vuoksi laavuilla, eikä ne hiljaa ollut tuvissakaan. Koska jo alkumatkalla kastelimme vaatteemme ja Oskari kenkänsä, olimme iltaolusia juodessamne lämmittäneet tuvan kaminan. Kuumuudesta ja hyttysistä johtuen emme aamuviiteen mennessä olleet nukkuneet silmäystäkään. Nukkumattomuutta naureskellen lähdimme puoli kuudelta Vakattiin, isoon taloon, minkä tuvassa nukkui pariskunta. Kömmimme kuitenkin peräkammariin, missä olikin hyvä nukkua, kunnes Metsähallituksen veijarit tulivat raivaamaan pihan heinikkoa bensakoneillaan. Puolenpäivän jälkeen heräiltiin olemattomista unistamme, mutta pidimme muutaman tunnin vielä sadetta. Koska elettiin juhannuksen jälkeistä viikkoa, vuorokaudenajat eivät toisistaan pahemmin poikenneet. Siksi ei pidetty kiinni mistään aikataulusta, vaan paukuteltiin menemään fiilispohjalta.
Puoliltapäivin jatkettiin matkaa. Juuri kun olimme Sääksjärven laavulla saaneet päivästrohit juotua, rantautui Metsähallituksen erimukavat veijarit soutuveneellä rantaan. Höpöttelimme nyt pitkospuun rakentamiseen raivaushommien jälkeen ryhtyneiden miehen ja naikkosen kanssa hetken ja jatkoimme matkaa Nielujärvelle. Pitkospuuta syntyy päivässä kuulemma noin 100 metriä, ettäs tiedätte.
